Kynälohikäärme

485 AD

-Nuoret aseenkantajat Dewitt, Blaedd, Llew ja Arth kokoontuivat Du Plainin linnan pihalle ihastelemaan varusteitaan, jotka olivat hankkineet edessä häämöttävää ritariuttaan varten. Heille oli kuitenkin ensin työtä luvassa. Kerrassaan hirveä otus oli hätyytellyt paikallisia maaorjia…
- Aseenkantajat lähtivät metsälle ja surmasivat valtavan mustan villikarjun, joka oli terrorisoinut Sammakkosuon väkeä.
- Palatessaan metsältä he kohtasivat silchesteriläisen Sir Quintus Varron miehineen terrorisoimassa Sammakkosuon Huw’ta ja tämän tytärtä Niaa. Dewitt surmasi Quintusin ja jätti tämän raadon susien ja korppien syötäväksi.
- Sir Drusus Varro saapui Sarumiin ja syytti nuoria aseenkantajia veljenpoikansa Quintusin murhasta. Kreivi Roderick piti kuitenkin vasalliensa puolta, joten Drusus joutui palaamaan Levcomagusiin kiukkuisena ja tyhjin käsin.
- Kreivin pidoissa Dewitt onnistui loukkaamaan Durnfordin klaanin Aldwyniä tekemällä pilaa tämän kiinnostuksesta runouteen.
- Kuningas Uther Pendragon kutsui Logresin joukot kokoon käydäkseen sotaan Sussexin Aellea vastaan. Moni hänen voimakkaimmista vasalleistaan (merkittävimpänä Cornwallin herttua Gorlois) loisti kuitenkin poissaolollaan, kun taas Aelle sai vahvistuksia Hengestiltä, Kentin pelätyltä kuninkaalta. Mearcredesburnan ankarassa taistelussa Uther joukkoineen joutui perääntymään säästyäkseen suurilta tappioilta.
- Dewitt kuuli Utherin syyttävän Herttua Gorloisia ja tämän poissaoloa tappiostaan.
- Kreivi Roderick löi Dewittin, Blaeddin, Llewin ja Arthin ritareiksi taistelun jälkeen.
- Keskikesän pidoissa Dewitt yritti tehdä vaikutuksen Lady Adweniin, Salisburyn rikkaimpaan perijättäreen, siinä onnistumatta.
- Dewitt otti Sammakkosuon Nian rakastajattarekseen lahjoitettuaan tälle ensin surmatun villikarjun taljan ja syöksyhampaat.
- Broughtonin vanha kollikissa teurasti kartanon tuholaiset lähes sukupuuttoon. Sato oli normaali.

View
486 AD

- Prinssi Madoc saapui joukkoineen Sarumiin ja pyysi Kreivi Roderickiltä lupaa saada ottaa Dewitt, Blaedd, Llew ja Arth mukanaan sotaretkelleen Caercoluniin. Kreivi suostui.
- Prinssin joukot iskivät Wyrmric Käärmeenkantajan johtamien saksien kimppuun sumun suojissa Quinqueroin metsän laitamilla. Seuranneessa taistelussa Dewitt tovereineen jahtasi Wyrmriciä metsän siimeksiin, jossa tämä sai surmansa miestensä rinnalla. Dewitt tappoi saksipäällikön omakätisesti miekallaan.
- Wymricin kuoltua metsässä kaikui hirmuinen karjaisu ja usva nousi jälleen puiden lomasta. Sumun kätköistä astui esiin arkkidruidi Merlin, joka kertoi äänen lähteneen saksien valkoisesta lohikäärmeestä. Velho pyysi ritarien apua ja nämä suostuivat.
- Merlin johdatti ritarit Kauniin kansan maille, jossa nämä sekä luonteenlujuuteensa että ystäviinsä turvautuen selvisivät lumotun metsän vaarojen ja houkutusten läpi usvaiselle järvelle.
- Järven syvyyksistä nousi kolme karmivaa, puoli-inhimillistä soturia, joita vastaan ritarit joutuivat taistelemaan. Sir Arth haavoittui vakavasti ja Sir Llew menetti hetkellisesti rohkeutensa, mutta nuorukaiset selvisivät kamppailusta voittajina.
- Merlin purjehti järven keskelle ja otti veden keskeltä nousseelta neidolta hohtavan miekan.
Tämän jälkeen hän katosi varjoihin.
- Ritarit palasivat taistelukentälle. Prinssi Madoc pyysi saada kuolleen Wyrmricin sotalipun (valkoinen lohikäärme mustalla pohjalla) itselleen. Dewitt suostui.
- Prinssi Madoc antoi oman välskärinsä hoitaa Sir Arthia, mutta nuori ritari menehtyi siitä huolimatta vammoihinsa. Sir Llew syytti itseään Arthin kuolemasta.
- Ritarit palasivat Salisburyyn. Sir Dewitt ilahtui saadessaan huomata rakastajattarensa Nian synnyttäneen hänelle terveen ja vahvan pojan. Dewitt legitimoi kyseisen natiaisen.
- Dewitt myi Quintus Varron hopeasormuksen markkinoilla. Crispus Varroa vitutti suunnattomasti hänen kuultuaan sukunsa perintökalleuden päätyneen kauppiaiden likaisiin näppeihin.
-Broughtonin sato oli niukka, mutta Dewitt selviytyi taloudellisesta ahdingostaan viime vuonna kerätyn ylimääräisen viljan ja Caercolunista saamansa sotasaaliin turvin.
- Eräänä syysyönä hirmuinen rosmo hiipi Broughtoniin ja yritti kaapata Nian mukaansa. Dewitt löi kurjimuksen maahan ja sai tätä kuulusteltuaan tietää “Karjuksi” nimetyn siannaamaisen vartiosotilaan palkanneen miekkosen Levcomagusin kaduilta. Rosmo sai palkkioksi vuolassanaisuudestaan keihään päähänsä.
- Dewitt ruoskitutti jalkasotilaansa, jotka olivat kaljaspäissään antaneet roiston hiipiä kartanolle.
- Kuningas Uther piti jouluhovinsa Sarumissa. Velho Merlin saapui paikalle ja luovutti tälle Excaliburin, kuninkaiden miekan, jonka oli saanut sumuisen järven neidolta Dewittin ja tämän tovereiden avustuksella. Dewittin kerrottua tarinan Quinqueroin metsän tapahtumista hänestä ja hänen tovereistaan tuli illan juhlakaluja.
- Pitojen aikana Dewitt mm. tanssitti Lady Adweniä, nauratti Lady Elainea ja keskusteli itsensä kuninkaan kanssa uusista keihästekniikoista. Hän myös pyysi kiitollisuudenvelassa olevaa Prinssi Madocia puhumaan puolestaan Lady Adwenille ja Kreivi Roderickille. Prinssi teki työtä käskettyä.
- Dewitt oli nyt maineensa ja tekojensa perusteella todistanut arvonsa ritarina. Hän oli kunnioitettu mies koko kreivikunnassa.

View
487 AD

- Dewitt, Llew ja Blaedd matkustivat Noviomagusiin, jonne Uther oli kutsunut ritarinsa ja aatelisensa. Dewitt otti mukaan myös Nian, joka oli ollut poissaoleva ja masentunut jouduttuaan mätänemään Broughtonissa Dewittin sikaillessa ympäri maita ja mantuja.
- Tie Noviomagusiin kävi Levcomagusin kautta, mikä ei oikein sopinut Dewittille, joten seurue matkasi kuninkaan hoviin erämaan halki. Matkalle he kohtasivat rosvojoukon, jonka ajoivat pakosalle (ja jopa Nia osallistui taisteluun tikarillaan!), mutta Blaedd haavoittui pahoin lainsuojattoman nuolesta.
- Kreivi Roderick kohtasi ritarinsa Noviomagusissa ja määräsi Blaeddin hospitaaliin. Dewittin ja Llewin hän sen sijaan ohjasi kuninkaan juttusille.
- Uther oli päättänyt lähteä pohjoiseen vierailemaan Lindenin herttuan Corneusin luona, ja halusi ottaa Merliniä auttaneet ritarit mukaan. Samaan aikaan Prinssi Madoc johtaisi Britannian armeijan merisotaan etelän saksivaltakuntia vastaan.
- Dewitt, Llew ja Nia matkustivat Lincolniin kuninkaan ja tämän ritareiden kanssa Blaeddin jäädessä hospitaaliin makaamaan. Matkalla kuninkaan seurueeseen liittyi myös Arkkidruidi Merlin.
- Vastaanotto Herttua Corneusin – Utherin vastahakoisen vasallin – linnassa oli viileä. Pöytä kuitenkin katettiin ja vieraanvaraisuutta annettiin, mutta tunnelma oli kolkko.
- Tunnelma kuitenkin parani huomattavasti Utherin käskettyä Dewittiä kertomaan tarinan seikkailustaan Quinqueroin metsässä, Merlinin laulettua Excaliburista ja Utherin nostettua kuninkaiden miekan kaikkien näkyviin. Corneusista tuli äkkiä mitä parhain isäntä ja loppuilta sujuikin rattoisasti.
- Aamulla Uther lähetti kolmikon kohti pohjoista. Heidän tuli vierailla niin Malahautin Senturiokuninkaan kuin Listeneissen syrjäisen valtakunnan hallitsijoidenkin luona ja tarjota heille Utherin vieraanvaraisuutta ja ystävyyttä.
- Matka Cumbriassa oli kolean sään ja maan asukkaiden vieläkin kalseamman käytöksen piinaama. Ebucarumissa he saivat kuulla paikalliselta (töykeältä) ritarilta Senturiokuninkaan olevan sotimassa sakseja vastaan Pickeringin laaksossa.
- Nia sai lirkuteltua seurueelle paikallisen oppaan, joka johdatti heidät pitkin petollisia nummia kohti kuninkaan leiriä. Matkalla heidän klmppuunsa kävi kuitenkin lauma pelättyjä mustia koiria, ja kauhuissaan ritareiden opas kompuroi ratsasti suonsilmäkkeeseen ja hukkui sinne. Myös Dewitt ja Nia tuiskahtivat jorpakkoon, ja hetken heidän kohtalonsa vaikutti synkältä.
- Paikalle saapui kuitenkin Pellinore, Gomeretin prinssi, joka surmasi kaksi paholaishurttaa ja ajoi loput pakoon. Hän suostui johdattamaan kolmikon Senturiokuninkaan leiriin, jossa itsekin majaili. Pellinore oli omien sanojensa mukaan viettänyt aikaansa vaellellen päämäärättömästi ympäri Britanniaa, metsästäen ja sotien.
- Vastaanotto Senturiokuninkaan leirissä oli cumbrialaisen tympeä. Kuningas ei ottanut Dewittin pyyntöä tulla Lontooseen kuuleviin korviinsakaan, vaan hääti heidät tylysti luotaan. Pellinore – joka oli sotinut Malahautin joukoissa sakseja vastaan – pyysi myös lupaa saada lähteä seurueen mukana, johon Senturiokuningas suostui.
- Pellinore tunnusti matkustavansa kolmikon mukana koska druidi oli ennustanut, että “susi ja kaksi leijonaa” johdattaisivat hänet paikkaan, josta löytyisi hänen eniten haluamansa asia. Dewittin tunnus oli susi ja Llewin leijona, joten Gomeretin prinssi arveli olevansa oikeilla jäljillä.
- Retkue matkasi mahtavan metsästäjän Pellinoren johdattamana halki Malahautin nummien ja Rhegedin vuorten kohti Listeneisseä. Matkalla he kohtasivat kaksi kulkijaa: Cameliardin kuninkaan Leodegrancen ja tämän omituisen naisseuralaisen, joka sanoi nimekseen Chwaerfach. Kuninkaan tunnuksena oli myös leijona, mikä piristi druidin ennustukseen uskovaa Pellinorea.
- Paisunut seurue saapui Chwaerfachin johdattamana Caer Solasiin, Listeneissen kuninkaanlinnaan. Portilla heidät ottivat vastaan valkeaanverhoutuneet nuoret prinssit Pellam (kohtelias ja muodollinen) ja Garlon (töykeä ja riidanhaluinen).
- Poppoo vietiin Kuningas Elionin ja tämän kahden häikäisevän kauniin tyttären eteen. Sekä Pellinore että Leodegrance, tyystin tolaltaan löydettyään mieliään piinaavan levottomuuden kohteet, pyysivät kuninkaalta tämän tyttärien kättä.
- Kuningas kuitenkin kieltäytyi ja tähän päälle Garlon vielä solvasi Pellinorea. Ylpeä gomeretilainen mätkäisi siitä hyvästä Listeneissen prinssin naaman tohjoksi ja – loukattuaan kuninkaan vieraanvaraisuutta – marssi ulos linnasta.
- Leodegrance, Cahwaerfach, Dewitt, Llew ja Nia jäivät Caer Solasin saliin. Chwaerfach kertoi keinosta tavoittaa Listeneissen prinsessan rakkaus, mutta siinä onnistuakseen heidän olisi voitettava jollain keinolla Prinssi Pellam – jonka sanottiin olevan haavoittumaton hänen ylivertaisen hyveellisyytensä vuoksi – ja löydettävä tie vuorilla sijaitsevaan kätkettyyn luolaan, jota Listeneissen kuningasperhe vartioi mustasukkaisesti.
- Prinssi Pellam oli vilkuillut kaunista ja sensuellia Niaa koko illan ajan, ja tätä ilmeistä heikkoutta päättettiin käyttää hyväksi. Nia tanssi villin tanssin hoviväen edessä, ja lähti sen jälkeen siistiytymään pesutupaan Pellamin saattamana.
- Pesutuvan tapahtumat olivat liikaa jäykkäniskaiselle nuorelle prinssille, joka syöksyi sekopäisenä metsään hyveellisen haarniskansa pirstouduttua.
- Hoviväki lähti jäljittämään karannutta prinssiä, ja myös Dewittin seurue lähti metsälle. He kohtasivat vuorilla Prinssi Pellinoren, joka auttoi heitä seuraamaan Pellamin jälkiä vuorenkyljessä sijaitsevalle luolalle.
- Luolaa vartioi Listeneissen nuorin prinssi Klingsor neljän ritarinsa kera. Seurasi raju tappelu, jossa Dewitt murskasi prinssin munaskuukkelit keihäällään ja löi tämän tiedottomaksi maahan. Pellinore, Leodegrance ja Llew tekivät selvää jälkeä Klingsoria seuranneesta neljästä ritarista.
- Luolasta löytyi kuollut tammi, joka aikoinaan oli saanut ravintonsa vuorenseinämässä olevasta aukeamasta paistavasta valosta ja juuressaan sijaitsevasta lammikosta. Chwaefach nosti lammikosta kolme lahjaa Dewittille, Pellinorelle ja Leodegrancelle. Dewitt sai hopeisen, sudenpäänmuotoisen kaulakorun (jonka lumous oli “lempeämpää ja heikompaa, mutta vaarattomampaa” kuin kuninkaiden lahjojen). Pellinore sai mustan käärmeen muotoon valetun käsivarsirenkaan ja Leodegrance smaragdilla koristellun kultaisen otsarivan (jonka tämän oli määrä antaa rakkaalleen tämän saapuessa hänen luokseen Toukovalkeiden yönä).
- Jahdin aikana Dewitt huomasi laaksossa kököttävän kuninkaanlinnna korkeimmasta tornista hohkaavan kirkkaan, kultaisen loisteen, joka valaisi pimenevää iltaa.
- Luolan ulkopuolella odotti joukko Listeneissen väkeä: itse Kuningas Elion ritareineen, köytetty Prinssi Pellam, toinen kuninkaan tyttäristä metsästysasussa, sekä juuri ja juuri tolpillaan pysyvä Klingsor. He käskivät seurueen luopua saaliistaan, niin he saisivat pitää henkensä.
- Chwaerfac, käyttäen luolan ja sen läheisyydessä asustavien vanhan maailman voimien mahtia avukseen, ajoi Listeneissen joukkion käpälämäkeen herättämällä ympäröivän metsän vihan. Prinssi Klingsor kirosi veljensä ja perheensä ja pakeni pusikkoon, mutta Listeneissen prinsessa jäi lumoutuneena tuijottamaan Pellinorea.
- Pellinore ilmoitti jahtinsa olevan viimein ohi ja syleili himoitsemaansa naista. Samalla hänen uusi käsivarsirenkaansa heräsi eloon ja puraisi Gomeretin prinssiä! Sitten mokoma pieni musta kärmes luikerteli karkuun saniaisten sekaan. Chwaerfach ennusti surumielisen kuuloisesti, että Pellinoren jahti oli vasta alkanut.
- Leodegrance ja Pellinore lupasivat tulla Utherin avuksi tulevissa koitoksissa. Sen jälkeen seurue hajaantui ja jätti Listeneissen hämmentävän valtakunnan taakseen.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.